Laihian kotiseutu- ja museoyhdistys Historiaa Kotiseudulla, perinteillä ja kotiseututyöllä on Laihialla pitkät perinteet. Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1936, paljolti Laihialla kappalaisena tuolloin toimineen pastori Frans Kärjen myötävaikutuksella. Kotiseututyö oli hänen sydäntään lähellä ja monilla matkoillaan pohjoismaissa hän tutustui kotiseutuyhdistysten toimintaan, ja tiettävästi tämä innoitti vastaavan perustamiseen myös Laihialle. Kotiseututyön merkeissä on Laihialla oltu kuitenkin aktiivisia jo tuota ennemminkin, mm. kotiseutumuseon hankkiminen oli otettu esille jo vuonna 1917, jolloin emäntä Iida Mäki oli esittänyt laihialaisten yhdistysten neuvottelutilaisuudessa, että ryhdyttäisiin viettämään erityistä Laihian päivä – juhlaa, jonka pääsymaksutuloilla voitaisiin kartuttaa tulevan museon rakennusrahastoa. Laihian päivä – juhlaa sittemmin alettiinkin viettämään, mutta kotiseutumuseon hankkiminen jäi haaveeksi moniksi vuosikymmeniksi. Perustetun yhdistyksen toiminta keskittyi aluksi museoesineiden keräämiseen, joita saatiinkin lahjoituksina ja osin ostaenkin sellainen määrä, että ensimmäinen museonäyttely voitiin järjestää jo 2.8.1936. Näyttely toteutettiin seurakunnan pohjoisessa kirkkosalissa. Varsinaisen museorakennuksen hankkimista hidastivat pääosin taloudelliset vaikeudet lama-ajan jälkeisessä Suomessa, sekä melko voimakaskin kiista siitä, minne museo tulisi sijoittaa. Yhdistyksellä oli omistuksessaan lopulta kaksikin tonttia museota varten, toinen hankittu Laihian Säästöpankin lahjoituksen avulla kirkonkylästä ja toinen saatu lahjoituksena Jakkulasta. Riita museon paikasta kuitenkin vain kiihtyi, ja lukkiutti lopuksi koko yhdistyksen toiminnan. Sotavuodet keskeyttivät yhdistyksen toiminnan joksikin aikaa mutta 1950-luvulla asia jonkin verran edistyi, kun Laihian manttaalikunta antoi vanhan viljamakasiinin museoyhdistyksen käyttöön, johon eripuolella pitäjää olevat esineet kerättiin. Kuusikymmentäluvulla yhdistystoiminta hiipui lähes kuudeksi vuodeksi kokonaan, kunnes 1963 se saatiin jälleen käyntiin. Tuolloin oli äädytty ajatukseen, että ihanteellisin ratkaisu museohankkeessa olisi toimiva talomuseo. Kun Rapilan talo Kupparlan kylässä tuli myyntiin, museoviraston asiatuntijat katsoivat sen täyttävän erinomaisesti museotalolle asetettavat vaatimukset. Päärakennus edusti vanhaa 1800-luvun eteläpohjalaista, puhdastyylistä rakennuskulttuuria parhaimmillaan. Yhdistyksen talous ei ollut tuolloinkaan kuitenkaan kehuttava. Lainaa jouduttiin ottamaan paikallisilta rahalaitoksilta, sekä molemmat yhdistyksen omistuksessa olevat tontit myytiin. Lisäksi järjestettiin erilaisia keräyksiä, ja lopulta voitiin kirjoittaa kauppakirjat kesäkuussa 1970. Alueen rakennusten entistäminen ja kunnostus vaati kuitenkin aikaa ja rahaa. Työhön saatiin avustusta valtiolta ja kunnalta, mutta myös lainaa jouduttiin ottamaan useaan otteeseen. Usean vuoden aikana suoritetut rakennustyöt työllistivät johtokuntaa ja jäsenistöä, kun kaiken ohella oli vielä huolehdittava tarvittavien varojen hankinnasta. Järjestettiin arpajaisia ja pantiin toimeen viljan ja rahan keräyksiä. Kun työt vihdoin saatiin päätökseen, oli tuloksena edustava museokokonaisuus, joka on palvellut laihialaista kulttuurielämää hyvin monipuolisesti. Yhdistyksen toimintaa tänään Keskeisenä tavoitteena Laihian kotiseutu- ja museoyhdistyksen toiminnassa on museoesineiden keräämisen ja näytteillä pitämisen lisäksi vanhan laihialaisen rakennuskulttuurin säilyttäminen. Tässä tarkoituksessa museoalueelle on hankittu kyläkuvasta häviäviä rakennuksia, kuten ruoka-aitta, savusauna, riihi ja luhtalato. Mäkitupa, jossa Nuukuurenmuseo sijaitsee, sekä sen ulkorakennukset hankittiin pihapiiriin vuonna 1992. Tämän lisäksi museon toimintaan on sen perustamisvuosista lähtien olennaisena osana kuuluneet erilaiset kulttuuritapahtumat. Laihian kotiseutujuhlaa, Laihian Päivää, on vietetty eri puolilla pitäjää jo 1920-luvulta alkaen. Kulttuuriviikko 1970-luvulta pitkälti 1980-luvun puolelle tarjosi viikon ajan monipuolista ohjelmaa koko perheelle mm. taidekerhon näyttelyitä, pelimanni-illan, savusauna- ja yhteislauluillan sekä taideleirit aikuisille ja lapsille. Kesäiset pelimanni-illat jatkuivat kulttuuriviikon jälkeenkin vielä useita vuosia. Kesäisin 2006 ja 2007 järjestettiin museolla myös ” Wanhat Päivät”, jossa esiteltiin vanhoja koneita ja työtapoja, kuten tervanpolttoa, punamultamaalin keittoa ja päreen tekoa. Museon alue tarjoaa myös erinomaisen miljöön ulkoilmanäytelmille. Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura esitti museoalueella ulkoilmanäytelmät Häjyjen Aika 2.8.1996 ja Lakeuksien Lukko 4.8.2001. Laihian kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo pääsivät myös valkokankaalle, kun siellä kuvattiin osia suosittuun Härmä-elokuvaan heinäkuussa 2011. Viime kesinä museo on toiminut lapsille suunnattujen Aikamatkojen tapahtumapaikkana. Vaihtuviin kesänäyttelyihin on voinut museolla tutustua vuodesta 2011 lähtien. Perinteinen Laihian Päivä – juhla on viime vuosina toteutettu uudistettuna, koko perheelle suunnattuna tapahtumana ja se onkin houkutellut paikalle runsaasti nuorempaa ikäpolvea sekä lapsiperheitä. Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistys toimii tänäkin päivänä vapaaehtoistyövoimin kuten yhdistystä perustettaessakin. Rakkaus kotiseutuun ja sen historiaan toimii innoittajana museotyön parissa toimiville. Toimintaa pyritään kehittämään jatkuvasti; tavoitteena on tehdä museot ja kotiseutuhistoria tutuksi mahdollisimman monelle, tarjota tietoa ja elämyksiä vierailijoille ja siirtää arvokasta kulttuuriperintöä eteenpäin tuleville sukupolville. Lähde: Laihian Kotiseutu- ja museoyhdistys ry, historiikki (Paavo Hakko ja Mauri Lehtonen), digitoinut ja täydentänyt 2012 Jaakko Heinimäki, näiden pohjalta kirjoittanut 2016 Anne Riihimäki.